Mitä teemme –
kansanmusiikkia Mäntsälässä.

Porvoonseudun musiikkiopistossa on kuluvan kevään aikana annettu opettajille pohdittavaksi teema ”Mitä teemme?” – Mitä tarjoamme, mikä on erikoisosaamistamme ja miten se rikastuttaa toimintaan osallistujan elämää? Olemme myös miettineet eri opetuspisteiden ominaispiirteitä; millä sanoin kuvailisimme oman toimipisteemme arkea? Mäntsälässä on esiin noussut sellaisia sanoja kuin kotoinen ja mukava – sekä opetuspisteen erikoispiirteenä kansanmusiikki.

Mäntsälä tunnettiin kansanmusiikkipitäjänä jo 1970-luvulla, kun paikkakunnalla alettiin järjestää Sepän Soitto -kansanmusiikkitapahtumaa, jolle museoalue Sepänmäki Hirvihaaran kylällä antoi nimensä. Sepän Soiton yhteydessä järjestettiin myös Pelimanniyhtyeiden SM-kilpailut, jotka parhaimmillaan vetivät suuren monitoimitalon salin täyteen innokkaita kansanmusiikin ystäviä kuuntelemaan ja arvioimaan eri puolilta Suomea tulleiden kansanmusiikkiyhtyeiden soittoa. Ei siis liene sattumaa, että juuri Mäntsälässä oltiin erityisen innostuneita, kun Porvoonseudun musiikkiopistossa reilu parikymmentä vuotta sitten puuhattiin kansanmusiikin opetuksen aloittamista.

Alkuvuosina kansanmusiikkiryhmiä oli sekä Porvoossa että Mäntsälässä, mutta Porvoossa toiminta hiipui muutamien vuosien jälkeen. Nykyään Mäntsälässä toimii vuosittain kolme eri ikäisille suunnattua ryhmää. Kansanmusiikkiryhmiä ovat luotsanneet vuorollaan Jarmo Romppanen, Eila Hartikainen sekä Anu Alviola – musiikin maistereita kansanmusiikin saralla kaikki. Ryhmien lisäksi kansanmusiikki näkyy Mäntsälän toimipisteen kanteleopetuksessa, jossa noudatetaan kansanmusiikin opetussuunnitelmaa.

Kansanmusiikkiryhmään osallistuminen on yksi mahdollisuus oppia yhteissoittoa siinä missä orkesterit, kuoro tai pienyhtyeet. Parhaimmillaan yhdessä soittavasta ryhmästä kehkeytyy tiivis kaveriporukka, ja kavereitten kanssa soittaminen ruokkii yhdessä tekemisen iloa ja intoa. Kullakin ryhmällä on oma nimi, ja ryhmän jäsenet vaikuttavat siihen, millaista musiikkia soitetaan ja miten korkealle toiminnassa tähdätään. Vuosien varrelta muistuvat mieleen vaikkapa sellaiset kokoonpanot kuin Kayanne, Ruska ja Viima, joiden jäsenistä muutama löysi musiikista itselleen ammatinkin.

Kansanmusiikin opetuksessa oppilas otetaan alusta asti mukaan tekemään omannäköistä musiikkia. Opettaja rohkaisee soittajaa luovaan tekemiseen niin säveltämisen, sanoittamisen kuin sovittamisen kautta. Tunneilla opetellaan muuntelua ja korvakuulolta soittamista, mikä auttaa hahmottamaan musiikkia uudella tavalla verrattuna soitonopiskelussa usein korostuvaan nuoteista soittamiseen. Yhdessä soittaessa myös lauletaan, ja soittaja pääsee harjoittamaan erilaisia rooleja: toimii solistina, säestäjänä, stemman soittajana ja ryhmän johtajana.

Alkukesän kansanmusiikkileiri Mäntsälässä on ollut perinne jo yli kymmenen vuoden ajan. Vakituisina opettajina leirillä ovat Anu Alviola ja Kristiina Mäkinen. Leiri on rento ja kiva yhteissoittoleiri, jossa musisoidaan niin omalla soittimella kuin laulaen, ja välillä voi kokeilla muitakin soittimia – vaikkapa kontrabassoa tai viisikielistä kanteletta. Soittajat ovat eri ikäisiä ja toiset taidoissaan muita pidemmällä, mutta jokaiselle tarjotaan omia taitoja vastaavia tehtäviä. Kansanmusiikkileirin opettajien positiivinen haaste on ollut kappaleiden sovittaminen oppilaiden lähtökohtien mukaan, ja lopulliseksi sovitus muotoutuu vielä yhdessä tehden leirillä. Loppukonsertille tunnelmallisen paikan tarjoaa Pitäjäntupa kirkonmäellä.

Vuosituhannen vaihteessa monet kansanmusiikin opetuksessa käytetyt asiat kuten ryhmässä oppiminen, korvakuulolta soitto, omien pienten sävellysten tekeminen, sovittaminen ja soinnuilla säestäminen eivät olleet muussa musiikkiopisto-opiskelussa aivan tavallisia asioita. Kun taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmia on tämän jälkeen muokattu ja musiikkiopistoelämä monipuolistunut ja tavoitteet uudistuneet, näitä metodeja ja asioita on otettu käyttöön luontevasti myös muissa opetustilanteissa. Musiikkiopisto-opiskelu on muuttunut yksilöllisemmäksi ja opetusta räätälöidään oppilaan mielenkiinnon mukaan. Kansanmusiikki ei ole enää kummajainen musiikkiopistossa, vaan luonteva ja musiikkiopiston elämää rikastuttava asia. Samat sanat, joilla Mäntsälän opettajat toimipistettään kuvaavat, sopivat hyvin myös kansanmusiikkiopetukseen – se on kotoista ja mukavaa.

Teksti: Kristiina Mäkinen